Ranska oli yksi läntisen maailman historian energisimmistä ja luovimmista valtioista. Mutta yhä vielä tänäkin päivänä alati kehittyvä ranskalainen vaateperinne on säilynyt inspiraationlähteenä muotisuunnittelijoille. Muoti on hyvin olennainen osa yhteiskuntaa ja kulttuuria Ranskassa, ja se toimii yhtenä oleellisimmista brändimielikuvista maalle. Niin korkean muodin räätälöinnillä kuin myös valmisvaatteilla on ranskalaiset alkuperät.

Ranska on tuottanut useita maailmalla tunnettuja suunnittelijoita, ja ranskalaiset muotiluomukset ovat hallinneet muotimaailmaa 1400-luvulta lähtien. Ranskalainen muotiteollisuus on juurruttanut maineensa tyylissä ja innovaatioissa ja säilyttänyt asemansa merkittävänä kulttuurillisena vientituotteena jo yli neljän vuosisadan ajan. Suunnittelijat, kuten Coco Chanel. Christian Dior, Lousi Vuitton, Thierry Hermès ja Yves Saint Laurent ovat perustaneet eräitä maailman tunnetuimmista ja suosituimmista muotibrändeistä.

Muodin kehittyminen 1500-luvulta

1500-luvulla ranskalaisen muotivaatetuksen elementteinä oli erilaisia kankaita, laskoksia, koristeleikkauksia ja erilaisia asusteita. Asun tai vaatekappaleen yleiseen muotoon viittaava silhuetti oli leveä ja kartion mallinen naisilla ja nelikulmainen miehillä 1530-luvulla. Vuosisadan puolivälin tienoilla nousi suosioon pitkät ja kapeat linjat v-muotoisella vyötäröllä. Keskittyminen siirtyi olkapäihin, hihoihin ja naisten levenneisiin hameisiin. Paitojen kauluksissa alkoi esiintyä röyhelöitä, jotka muodostuivat selkeistä laskoksista. Röyhelöt ovat kangasta tai nauhaa, joka on sidottu tai poimutettu huolellisesti toiselta sivultaan ja lisätty sen jälkeen vaatteeseen tai kankaaseen koristeeksi. Naisten ulkovaatetuksessa tyypillisiä olivat löysä tai muotoon leikattu kaapu alushameen yllä. 1560-luvulla trumpetin malliset hihat hylättiin ja silhuetista tuli kapeampi ja leveämpi, ja se keskittyi hartioihin ja lantioseutuun. Vuosien 1660 ja 1700 välillä vanhempi siluetti korvautui pitkällä kapealla linjalla, jonka vyötärö oli matalalla sekä miehillä että naisilla. Matala ja tiukasti nauhoitetut mekot olivat poimutettuja takaa ja alushame oli kierrätetty lanteiden ympärille sidotun hameen osan ympärille. Mekon kanssa käytettiin tyypillisesti mustia nahkaisia kenkiä. Naisten talvikäyttöön tarkoitetussa mekossa oli turkiskoristeita. Päällyshame oli vedetty taakse vuosikymmenten loppupuolella ja sidottu ylös runsaasti koristellun alushameen kanssa. Mutta noin 1650-luvun aikoihin täyteläiset ja löysät hihat muuttuivat pidemmiksi ja tiukemmiksi. Mekko puristi tiukasti vartaloa matalalla ja leveällä kauluslinjalla ja sovitetulla hartialinjalla.

Muodin kehittyminen 1500-luvulta

Miesten pukeutuminen pysyi pitkään muuttumattomana

Miesten vaatetus ei kokenut merkittäviä muutoksia 1600-luvun alkupuolella. Vuoden 1725 tienoilla takin helma toimi vyötärölaukkuna. Tämä saatiin aikaan tekemällä viisi tai kuusi laskosta eristettynä paperilla tai hevosenjouhilla ja sidottuna mustalla nauhalla, joka sai aikaan röyhelöefektin. Hattua kannettiin käden alla ja asuun lisättiin usein peruukki tuomaan lisächarmia. Hovitilaisuuksissa naiset pukeutuivat suuriin takkeihin, jotka oli koristeltu kullalla. Takit olivat auki edestä ja napitetut vyöllä tai vyötärönauhalla. Kevyt takki oli vartalonmyötäinen ja siinä oli tiukat hihat. Sen takapuolella oli koristeena kaksinkertainen rivi silkistä tai metallista tehtyjä erimuotoisia ja -kokoisia nappeja. Ranskalainen muoti muuttui 1750-1775 vuosien aikana. Monimutkaiset hovimekot lumoavilla väreillä ja koristeluilla määrittelivät tyylin. 1750-luvulla röyhelöhameet muuttuivat pienemmiksi ja niitä käytettiin juhlallisten mekkojen kanssa lisäröyhelöillä. Vyötärötakkien ja polvihousujen käyttö yleistyi. Tämän ajanjakson aikana käytettiin matalakauluksisia kaapuja alushameen yllä. Hihojen koristeena oli röyhelöitä ja kauluksessa oli koristekangasta tai nauharöyhelöitä ja kaulahuivi.

Miesten pukeutuminen pysyi pitkään muuttumattomana

Eurooppalaisten maiden muoti muuttui 1800-luvun taitteessa kohti vapaampia tyylejä, joissa käytettiin brokadia ja pitsiä. Se erottui selvästi aiemmista tyyleistä sekä 1800-luvun loppupuolella nähtävistä tyyleistä. Naisten vaatteet istuivat tiukasti vartaloa vasten vyötäröstä ylöspäin ja hameet olivat paksuja. 1800-luvulla naisten pukeutumisessa oli tyypillistä lyhyet hiukset ja valkoiset hatut, koristeet, sulat, pitsi, saalit ja hupulliset takit. Miehet suosivat korkeakauluksisia pellavapaitoja, korkeita hattuja ja lyhyttä tukkaa ilman peruukkeja.